Astrologia on taivaankappaleiden – Auringon, Kuun, planeettojen ja tähtien – sijaintien ja liikkeiden symbolista tutkimusta ja niiden suhdetta maapallon elämään. Se perustuu ajatukseen, että taivaallisten syklien ja ihmisten elämän syklien – vuodenaikojen, persoonallisuuksien ja elämän käännekohtien – välillä on vastaavuus.

Symbolinen kieli, ei tarkka tiede

Astrologia kannattaa erottaa tähtitieteestä (astronomiasta). Tähtitiede on tiede, joka tutkii taivaankappaleita fyysisesti ja matemaattisesti. Astrologia on puolestaan tulkintaperinne: se käyttää tähtien sijaintia symbolijärjestelmänä pohtiakseen persoonallisuutta, elämän syklejä ja taipumuksia. Astrologian ennusteiden paikkansapitävyydestä ei ole tieteellistä yhteisymmärrystä, mutta se on edelleen suosittu itsetutkiskelun väline.

Alkuperä

Astrologian varhaisimmat muodot ilmestyivät Mesopotamiassa yli kolme tuhatta vuotta sitten, kun pappi-astronomit tarkkailivat taivasta yrittäen ennustaa kuninkaisiin ja kansoihin vaikuttavia tapahtumia. Ajan myötä kreikkalaiset, egyptiläiset ja myöhemmät arabialaiset sekä eurooppalaiset oppineet kehittivät järjestelmän, jonka tunnemme nykyään ja joka keskittyy kahteentoista horoskooppimerkkiin.

Syntymäkartta

Nykyaikaisen astrologian lähtökohta on syntymäkartta: "valokuva" taivaasta ihmisen syntymän tarkalla hetkellä ja paikalla. Siinä jokainen planeetta sijaitsee tietyssä merkissä ja huoneessa muodostaen ainutlaatuisen kuvion, jota astrologit tulkitsevat symbolisena kuvauksena persoonallisuudesta ja elämänpolusta.

Miksi se kiehtoo edelleen niin monia?

Astrologia pysyy houkuttelevana, koska se tarjoaa rikkaan kielen tunteista, ihmissuhteista ja valinnoista puhumiseen – se on symbolinen peili, jossa ihmiset voivat heijastella ja ymmärtää omia kokemuksiaan.